Osa 3 - Odottamatonta

 Tuoreen perheenjäsenen vanhemmat hehkuivat onnesta. Nyt heillä oli kaksi ihanaa lasta. Ja tällä kertaa pieni isäänsä tullut tyttö. Nette rakasti lastaan, mutta oli toivonut tytön myötä enemmän piirteitä itsestään. Mutta olihan heillä sama ihon sävy. Edes jotain samaa, Nette tuumasi katsellessaan pikkuistaan.

 Pikkuinen ristittiin Sophieksi, joka tarkoittaa viisautta. Ruokahuoneena ollut tila muutettiin Sophien vaaleanpunaiseksi huoneeksi, ja ruokapöytä siirrettiin keittiöön johon se mahtui hyvin.

 Sophien nukkuessa, oli vanhemmilla enemmän aikaa esikoiselleen. Ja nyt varsinkin nyt he huomioivat Arthurin erityisen hyvin. Olihan hänellä syntymäpäivä.

''Miten aika kuluu näin nopeasti'' Nette kysyi hiljaa pojaltaan joka vain hymyili iloisesti.

 Arthur pääsi viimein itse puhaltamaan kynttilöitä ilman, että äiti tai isi auttaisivat. Myöskin Thomasin työkaveri Pari etsivätoimistolta oli tullut juhlimaan syntymäpäiviä, varmaankin vain kakkukahvit mielessään.

 Arthurista kasvoi iloinen lapsi, jolta löytyi intoa leikkimiseen ja pelaamiseen.

 Arthurin kasvettua, myös hänen taaperohuoneensa remontoitiin uudelleen. Sini-vihreä teema säilyi, mutta nyt se oli jo ison pojan huone.

 Thomas kertoi Arthurille selvät sännöt, mitä kaikkea uuden siskon kanssa saa tehdä ja mitä taas ei. 

''Sisko ei ole mikään nukke, joita voi ostaa kaupasta edellisen mentyä rikki'' Hän opasti.

''Jos otat hänet syliin, tue häntä kunnolla ja älä vahingossakaan pudota häntä.''

 Arthur kuunteli isänsä neuvot ja jäi Sophien kanssa kahden kesken. Hän olisi halunnut leikkiä Sophien kanssa, mutta ei uskaltanut. Eikä Sophie näyttänyt siltä että haluaisi tai edes kykenisi leikkimään Arthurin hienoilla Hot wheels- autoilla jotka oli saanut synttärilahjaksi. Joten hän tyytyi katsomaan siskonsa nukkumista sivusilmällä kun katsoi jääkiekkoa tv:stä.

 Vaikka televisio oli hieman mölissyt Sophien vieressä, ei pikkuinen tuosta räpäyttänyt silmäänsäkkään. Lapsi oli saanut kai hyvät unenlahjat.

Aamupalaa perhe söi aina yhdessä ennen kuin Thomas meni töihin (jotka olivat ylennyksen myötä päivällä) ja Arthur kouluun Neten jäädessä kotiin hoitamaan Sophieta.

 ''Voidaanko ostaa sinne synttäreille sitä uutta Spluz- limpparia? Lucas kertoi eilen koulussa maistaneensa sitä, ja kertoi sen olevan hyvää'' Arthur kertoi isälleen joka oli iloinen, että Arthur on saanut kavereita koulusta.

 Ja kun puhuttiin synttäreistä, puhuttiin tietenkin pikku Sophien synttäreistä! Hänen oli jo aika kasvaa taaperoksi.

 Nette katsoi kasvaneen Sophien piirteitä, mutta ei voinut sanoa, kumpaan vanhemmista tämä tuli? Kaunis lapsi hän kuitenkin oli, niin kuin kaikki lapset ovat.

Nette vertaili Sophieta myös tämän isän sylissä.

 Ja opetus aloitettiin lähes heti. Potalla olo ei kiinnostanut Sophieta. Ei aikanaan äitin kanssa. Ja eikös vaipat ole juuri tätä varten?

 Kävely sen sijaan alkoi sujua helposti. Mahtimaidolla saattoi olla jotain tekemistä asialla, mutta onko tuolla väliä. Pääasia että kävely alkaa luonnistua.

 ''Hopslaa! Hyvinhän se sujui'' Thomas hymyili tyttärellen joka oli arastellut pottaa.

''En tajua miten potalle opettaminen tuotti sinulle niin paljon ongelmia'' Thomas nauroi Netelle kun saapui kylpyhuoneesta Sophien kanssa. Kai Sophie vaan oli isin tyttö. Siinä kaikki.

 Mutta kävelemisen opettelukin saatiin hoidettua ansiokkaasti...

 Samoin vessa asiat. Enää olisi puhumaan oppiminen. Ja jos jää aikaa, niin lastenlorukin voisi opettaa Sophielle.

Vanhempien opettaessa Sophieta, pelasi Arthur naapurisas asuvan Cleon kanssa jalkapalloa. Vaikkakin keskellä tietä. Mitään hätäähän heillä ei ollut. Tiellä ei koskaan ajanut autoja. Ja jos yllättäen tulee auto, Arthur ei ole se joka jää auton alle, vaan Cleo. Ajatellaan positiivisesti.

''Cleo taitaa olla ihan kiva kaveri'' Thomas huomautti päivällisellä Arthurille.

''Voisitte leikkiä useamminkin yhdessä. Voisitten mennä vaikka Cleon luokse, jos hänen vanhemmille käy se.'' Thomas ehdotti pojalleen. Arthurilla olisi silloin kaveri, ja hän olisi sellaisessa paikassa jossa hänelle ei kävisi kuinkaan. Tuolloin Thomas ja Nette saisivat omaa aikaa, sekä aikaa opettaa Sophieta.

''No eikä! Sehän on tyttö. Jos menen sen luokse, joudun leikkimään vaan nukeilla. Sitten Cleo kertoo siitä kavereille jonka jälkeen minulle nauretaan varmaan koko ikäni!'' Arthur vastusteli.

Lastenhoidosta väsynyt Nette päätti ottaa päiväunet sohvalla. Sophie vaati paljon huomiota, joka lopulta otti Netteä voimille.

Ennen päiväunia Nette kuitenkin oli kutsunut lastenhoitajan vahtimaan Sophien menoja. Hoitaja taisi olla kuitenkin hieman epäpätevä hommaan. Hän vaan hylkäsi maitopulloja toisensa jälkeen jättäen ne lattialle lojumaan.

Viikojen kuluessa Thomas tajusi mitä talossa oli meneillään. Nette oli alituiseen väsynyt ja nälkäinen. Hän oli varmasti raskaana. Lopulta kun Thomas sai Neten tekemään raskaustestin, ja se näytti positiivista. Thomas meni ulos vähin äänin ja tirautti parit kyyneleet. 

''Taas vauva! Täältähän loppuu kohta tila!'' Thomas huusi omassa päässään.

Arthur ei käsittänyt miksi isä itki. Eikös uusi sisko tai veli olisi kiva asia? Hänestä ainakin oli mukavaa olla isoveli.

---

Eräänä iltana sattui Newrockin perheelle huono tuuri. Rankkasade yltyi ukkoseksi, jolloin salama iski heidän pihakoivuun, joka syttyi ilmiliekkeihin.

Thomas huusi hädissään palavasta puusta ja alkoi heti sammuttamaan puuta. Heidän huonoksi onneksi jopa sade oli lakannut, joten puu ei sammunut itsestään.

Sammutus yrityksissään Thomas ei huomannut, että itsekkin paloi. Nette koitti olla tarpeeksi nopea pelastaakseen rakkaansa, mutta oli liian hidas. Viikatemies saapui noutamaan Thomasta.

Nette rukoili viikatemieheltä armoa.

''Älä vie Thomasta minulta! Meillä on jo kaksi lasta ja kolmas on tulossa'' Nette itki pidellen käsiään vatsansa ympärillä, joka oli jo pyöristynyt.

''En selviä mitenkään ilman Thomasta.'' Hän jatkoi. 

Lopulta viikatemies heltyi ja myöntyi jättämään Thomasin elävävien

kirjoihin.

Viikatemiehen palauttaessa Thomasia maankamaralle, Nette jatkoi sammutustöitä.

Mutta Nettekin oli epäonninen, ja syttyi tuleen. Thomas oli onneksi nopea ja sai sammutettua Netteä ympyröineet liekit. Samalla hän pelasti kaksi henkeä.

Lopulta tuli oli saatu sammumaan. Thomas halasi onnellisena Netteä. Ensin hän oli itse kuolla, mutta sitten jopa hänen rakkaansa ja tuleva lapsi oli menehtyä. Samalla hän tajusi rakastavansa Netteä ja tulevaa vauvaa enemmän kuin oli kuvitellut.

---

Lasketunpäivän lähestyessä Sophien kantaminen alkoi olla jo melko työlästä. Vatsa oli jo melko suuri, eikä Sophiekaan ollut enää mikään pikkulapsi.

Nette silitteli vatsaansa miettien, joko vaavi tulisi ulos. Hän haluaisi tietää, tuleeko pikkuinen olemaan samaa sarjaa sisarustensa kanssa, vai tulisiko hänestä viimein äitinsä näköinen.

Pianhan se selviäisi! Nette tunsi kouristavia supistuksia, ja pian hän synnytti kolmannen lapsensa.

Ja toinen tyttöhän sieltä tuli! Ja tällä kertaa hieman enemmän äitiinsä tullut. Isältään hän peri tummat hiutkset, ja äidiltä vaalean ihon sekä vihreät silmät. Isoveli riensi heti katsomaan tuoretta siskoaan ja leikittikin tätä innoissaan. Isoveljenä on niin hauskaa!

Isäkin taisi olla innoissaan uudesta tyttärestä. Ilme ainakin oli ovela.

Parin päivän sisään oli myös Sophien jättävä taaperoaika taakseen ja aloittaa elämä lapsena.

Ja tällainen tyttönen Sophiesta kasvoi!

---
Comments please~

Lukekaahan myös viikko sitten aloittamaani toista sims tarinaani! Toinen osa ilmestyy varmaan tänä iltana, kunhan saan kirjoitettua sen ;)
---> http://streetholm.blogspot.fi/ <---