Osa 2 - Uusi elämä

 ''Säi säi pikkuinen!'' Nette leperteli tuoreelle perheenjäsenelle.

''Onko isin sylissä mukavaa''

 Thomas antoi pienokaisen takaisin Netelle, jotta hän voisi syöttää nälkäisen vauvan.

 Ja taas Nette leperteli esikoiselleen, joka oli vuorostaan tuoreen ukin sylissä.

 ''Poika on ilmetty isänsä'' James sanoi hymyillen vertaillessaan lapsenlastaan tämän isään.

Varuillaan Nette vei pikkuisen myös mumminsa luokse.

''Onhan tuo ihan suloinen'' Susan myönsi. Muitten mielestä vastaus olisi kuullostanut lähes normaalilta, mutta Nette kuuli siitä vastenmielisyyttä.

 Muitten hääsätessään vauvan ympärillä. Thomas pääti hankkia töitä. Vauvaan kuluu yllättävän paljon rahaa, ja he haluaisivat päästä pian omilleen eikä elää muitten tuella.

Parin päivän kuluttua Neten ystävä tuli katsomaan Netteä ja vauvaa.

''Kuvitella että sinulla on nyt lapsi. Ja vastahan sinä olit raskaana'' Rachel tuumasi.

''Niin. Aika on kulunut tosi nopeasti. Vaikkakin samalla hitaasti.''
''Kuinka niin'' Rachel ihmetteli.
''No, vaikka vauvamaha kasvoi koko ajan, itse sitä ei kuitenkaan huomaa. Itse en huomannut mitään tapahtuvan. Sitä on hankala selittää. Se täytyy kokea itse'' Nette selitti.

''Sshh sshh sshh ei mitään hätää'' Nette hyssytteli pienokaista joka alkoi itkemään.

''Joko olette päättäneet nimen hänelle?'' Rachel kysyi.

Niin. Pitäähän lapsella olla nimikin. Mutta mikä olisi sopiva nimi?

''Voitaisiin mennä joku päivä vaikka shoppailemaan tai vaikka ihan kahville'' Rachell ehdotti toiveikkaana. Nyt Nette voisi jopa jaksaa lähteä jonnekkin kun ei ole vauvamahaa!

''Kuullostaa mukavalta. Täytyy harkita ehdotusta'' Nette vastasi. Vaikkakin ei hän varmaan jaksa lähteä mihinkään pikkuisen kanssa,  eikä hän halua jättää vaavia muitten kontolle. Hän haluaa selvitä tästä itse. Ja tietenkin Thomasin kanssa.

Vaikkakin ei Thomasillakaan aikaa ole paljoa vapaalle. Sillä hän oli saanut töitä!

''Etkö sinä osa tehdä mitään!'' Susan räyhäsi Netelle. Nette ei ollut itsekkään edes mukana kunnolla koko keskustelussa, mutta jotenkin se liittyi Netteen ja hänen tekemisiin.

''Etkö tajua että olet vastuussa nyt ihmiselämästä!''

''Osaan kyllä hoitaa oman lapseni! Älä sinä puutu tähän mitenkään. Se ei ole sinun lapsesi, joten älä sekaannu tähän ellet halua auttaa'' Nette vastasi kiivaasti.

''Etkö voi vaan hyväksyä minun päätöksiäni ja olla pikkuiselle hyvä mummi. Ottaisit isästä mallia. Hän sentään auttaa minua'' Nette paasasi äidilleen. Kun Susan ei vastannut mitään, Neten mitta oli täysi.

 

''Tulehan Arthur. Mennään kertomaan isoisälle uutiset ja mennään pakkaamaan tavaroita.'' Nette leperteli pikkuisell jonka risti Arthuriksi.

Katsomatta äitiinsä, Nette vietti loppuviikon lapsuuden kodissaan kunnes koitti se päivä.

 

Hän pakkasi tavaransa Thomasin kanssa ja lähti heidän uuteen kotiin, jonka James oli luvannut heille kustantaa.

Pari päästi hermojaan erilaisilla keinoilla. Nette päätyi joogaan samalla kun Thomas meditoi.

Pian Nette palasi kouluun jotta pääsisi lukion loppuun ilman, että jäisi muista paljoa jälkeen.

Neten ollessa koulussa, Thomas hoiti Arthuria kotona. Hänen lähtiessä illalla töihin, oli Nette palannut koulusta vuorostaan hoitamaan Arthuria.

''Kauniita unia Arthur'' Thomas kuiskasi pojalleen ennen töihin lähtöä.

Aika kului nopeasti, ja pian oli aika pikku Arthurin kasvaa taaperoksi.

''Sinusta tulee aina vaan enemmän isäsi näköinen'' Nette tuumi Arthurille vaihtessaan tälle vaippoja

 ''Hoplaa! Kohta sinä et pelkästään kävele, vaan juokset!'' Thomas naurahti Arthurille, joka vasta harjoitteli olemaan kahdella jalalla.

 

Kohta olikin jo ilta ja Thomas peitteli Arthurin tämän uuteen, omaan huoneeseen. Poika simahti sänkyynsä lähes heti isänsä lähdettyä huoneesta. Olivathan he lähes koko päivän harjoitelleen kävelyä.

 Yön pimeydessä kaikkien nukkuessa, ulko-ovi käy kenenkään huomaamatta.

Mutta sehän on Alma joka hiipailee taloon ilman lupia!

Tietoisesti hän hiippailee Arthurin huoneeseen.

Onneksi Thomas oli ennakoinut, että kutsumattomia vieraita saattaisi tulla, ja oli ostanut murtohälyttimen. Alman astuttua ovesta sisälle, olivat poliisit hypänneet mustaanmaijaan ja pyyhältäneet paikalle.

 

Saatuaan Alman rautoihin, käveli nainen suosiolla autoon kuljetettavaksi putkaan, tai mihin hänet sitten viedäänkään.

 

''Eihän mihinkään satu?'' Thomas kyseli hätääntyneenä pojaltaan joka ei osannut vielä puhua.

 Hän aikoi hankkia paremmat turvajärjestelmät ympäri taloa heti kun seuraavan palkkaerän tultua. Ei koskaan voi olla varma milloin seuraava murtovaras tai lapsen kidnappaaja koittaa sisälle.

Ei Netenkän olo sen mukavampi ollut. Koko yönä hän ei saanut unta, koska Alman visiitti jäi kummittelemaan mieleen. Pahoinvointiakin pukkasi, ja Nette toivoi sen olevan pelkästään ruokamyrkytys tai liian stressin tulos.

Mutta se oli juuri sitä mitä Nette oli arvellutkin. Hän oli taas raskaana.

Thomas ei hätkähtänyt uutisesta että uusi  pikku mukula olisi tulossa mitenkään. Ainakin Arthurille olisi leikkikaveri.

Josta puheen ollen. Arthur oli ryöminyt pihalle ja hypännyt ankan selkään! Voi ankka parkaa...

Neten mahan kasvaessa, Thomasin opetusvimmakin vaan kasvoi. 

''Arthurille täytyy opettaa mahdollisimman paljon nyt, kun on vielä aikaa. Pikkuisen synnyttyä ei jää paljoa ylimääräistä aikaa'' Thomas totesi opettaessaan Arthurille kävelyn saloja.

 

Sillä välin Nette sai rauhassa miettiä pikkuiselle nimiä. Tällä kertaa hän oli jäänyt äitiyslomalle aikaisemmin, jotta voi valmistautua vauvan tuloon.

Hän selaili netistä eri nimiä ja niiden merkityksiä, ja sai tietää että Arthur tarkoitti karhua! 

''Äitin oma nalle'' Nette tuumi hymyillen.

Neten pohtiessa nimeä, Thomas päätti hoitaa Arthurin opetuksen. Ja apuunhan otettiin mahtimaito, takaamaan että Arthur oppii kaiken tarvittavan.

''Noniin, tule isin luo'' Thomas houkutteli pikku Arthuria kävelemään.

 Pian Arthur kiipeili jo huonekaluilla, koska tajusi että kahdella jalalla ollessa yltää paljon korkeammalle! Sängyssäkään Arthur ei meinannun millään pysyä vaikka oli jo nukkumaanmenoaika. Palikat ja autot kiinnostivat Arthuria paljon enemmän kuin nukkuminen.

Ja pian oli taas se Thomsin pelkäämä päivä. Neten oli aika synnyttää.

Ja tällainen pikku nyytti sieltä taas putkahti. Lähes saman näköinen kuin veljensä, eli kaikki isäänsä tullut (paitsi ihon väri :)

Seuraavassa osassa nähdään, tuliko tyttö vai poika, sekä annetaan pikkuiselle nimi. Sori tääkin osa melko nopee D: