Osa 4 - Yllätyksiä

Elikkäs viimein neljäs osa saatu tehtyä! Edellisestä osasta onkin jo kuukausi... Tästä osasta tulee ehkä hieman nopea, sillä en ollut suunnitellut tähän väliin mitään erikoisempaa. Ja pelasin tämän osan jo melko pitkä aika sitten. Ehkä jossain kevät-alkukesällä o_O

----------------------

 Perheen kuopukselle annettin nimeksi Ann-Marie, joka oli sekoitus Antoinetesta sekä lapsien tädistä Mariesta.

 Sophien kasvettua lapseksi, Ann-Marie sai hänen vauvahuoneensa, jolloin Arthur ja Sophie jakoivat yhdessä Arthurin huoneen.

Onneksi sisarukset tulivat toimeen keskenään, joten yhteisestä huoneesta ei tarvinnut kinastella.

 Viikonloppuna kaikkien ollessa kotona, sai Nettekin vietettyä aikaa lasten kanssa Thomaksen katsoessa Ann-Marien perään.

Nettei ei kuitenkaan voinut äidin vaistoilleen mitään, vaan halusi päästä hoitamaan Ann-Marieta. Arthur ja Sophie eivät pahastuneet tästä, vaan kutsuivat kaverit leikkimään vesisotaa.

 Ilalla kavereitten lähdettyä kotiin, keskityttiinkin oman huoneen aarteisiin ennen nukkumaan menoa.

 Aika kului nopeasti, ja pian kuopuksenkin oli aika kasvaa taaperoksi.

 Ja tällainen taapero Ann-Mariesta kasvoi. Hänkin piirteiltään melko tasaisesti tullut vanhempiinsa, paitsi tietenkin vihreät silmänsä hän sai äidiltään. Äkkiseltään ei arvaisi, että lapset ovat Neten, sillä tämä vaaleat hiukset eroavat niin paljon lasten kiiltävän mustasta tukasta.

 

 Jälleen kerran otettiin käyttöön mahtimaito ja aloitettiin kävelyopinnot.

 Päivällä ihailtiin perhosia ja koitettiin oppia puhumisen saloja.

 Ja välillä vaihdettiin vaipat, kun potalle menemistä ei vielä osattu.

 Syksyn tullessa myös Arthurin oli aika jättää leikit sikseen ja kasvaa teiniksi. Nyt olisi otettava enemmän vastuuta teoistaan, kuten vaikka keskittymällä kouluun.

 Myöskin Nette oli viimein kasvanut aikuseksi.

 ''Kuka on äitin tyttö? Kuka?'' Nette kujersi Ann-Marielle.

 ''Mitä! Etkö aijo vastata?'' Nette nauroi ja roikutti kikattavaa tytärtään.

 ''Noniin. Sano äiti!'' Nette koitti saada Ann-Marien sanomaan 'äiti' sanan oikein.

''Ääti! Ääti!'' Ann-Marie naurahteli.

''Ei kun äiti. Äi-ti'' Nette tavutti.

''Ää-ti'' Ann-Marie seurasi perässä, tosin yhä sanomatta 't' kirjainta.

--------------

Vuodet kului, ja Ann-Mariekin oli kasvanut lapseksi. Neten toiveesta Ann-Marie oli aloittanut baletin, jota harjoitteli nykyään joka päivä, jotta äiti olisi iloinen. Mikäpäs siinä, sillä Ann-Marie rakastui balettiin.

Sophie taas keskittyi taiteeseen ja maalaili kankaalle mitä vaan mieleen tuli.

 

 Arthuria ei niin kiinnostanut tanssi tai maalaaminen. Hänen suuri rakkautensa oli hänen kitara jonka oli saanut synttärilahjaksi vanhemmiltaan. Netellä taisi olla taka-ajatuksensa tässäkin, mutta Arthuria tuo ei haitannut. Hän keskittyi vain kitaraansa ja soitti.
Joskus Nette tuli kuuntelemaan poikansa soittamista ja innostui tanssimaan. 

 Ann-Marienkin jätettyä taaperoajat taakseen, siirrettiin tytöt nukkumaan samaan huoneeseen jotta Arthur saisi olla rauhassa huoneessaan, joka oli alun perin hänen.

 Koulukin sujui tytöiltä hyvin, ja he saivat vain kiitettäviä. Kyllä äiti on ylpeä tyttäristään.

 Ja tietenkin esikoisestakin ollaan ylpeitä. Arthur oli aloittanut teiniksi kasvettuaan työn jalkapallojoukkueen juomavastaavana, mutta oli nyt niin korkeassa asemassa kuin tämän ikäisenä pystyi olemaan. Voisiko perheessä mennä paremmin?

 No tietenkin voisi. Neten vanhemmat päättivät tulla katsomaan tytärtään vuosien jälkeen 

''Äiti! Mitä te täällä teette?'' Nette kysyi kysyi ihmeissään nähdessään vanhemmat ovellaan.

''Antoinette! Noinko kohdellaan omia vanhempiaan! Päästäisit meidät edes sisälle'' Susan sivuutti tyttärensä kysymyksen ja astui sisälle.

''Miksi te tulitte tänne? Miksi näin monen vuoden jälkeen?'' Nette toisti kysymyksensä. 

 ''En halua enää tapella tästä asiasta. Tämä on minun perheeni ja minun elämäni. Älä vaan sotke asioita nyt, kun kaikki menee niin hyvin.'' Nette jatkoi ennen kuin Susan ehti vastata.

''Juuri sen takia tulimmekin. Sinulla on perhe. Ja siitä on jo niin kauan. Arthur on kasvanut niin etten meinannut tunnistaa häntä.'' Susan sanoi Neten yllätykseksi lempeästi.

 Heidän keskustelunsa keskeytti korkea huudahdus.

''Äiti, voinko mennä Noran luokse yöksi tänään. Me kysyttin jo Noran vanhemmilta ja se käy heille'' Sophie juoksi äitinsä luokse.

 ''No, jos se kerta heille käy niin mene vaan. Minä soitan sinulle vielä illalla'' Nette sanoi ja halasi Sophieta.

''Menehän sitten pakkaamaan. Äläkä unohda ottaa hammasharjaa''

Sophien lähdettyä naisten välillä oli syvä hiljaisuus, kunnes Susan rikkoi sen.

''Vai on lapsia sittenkin kaksi'' 

''Niin. Tai oikeastaan kolme. Äskeinen oli Sophie, ja kuopuksemme Ann-Marie on baletti tunnilla.'' Nette sanoi hieman punastellen.

''Vai niin.'' Susan sanoi hiljaa ajatuksissaan.

''Joko te olette menneet naimisiinkin meidän selkämme takana, vaikka olisihan tuo ollut arvattavissa'' Susan kysyi rauhallisella äänellä.

''Noh, emme oikeastaan. Kihloihinhan me mentiin jo ennen Arthurin syntymistä, mutta lapsien ollessa pieniä tuota ei tullut edes ajatelleeksi. Ja sehän on vain pala paperia johon kuluu melko paljon rahaa.'' Nette vastasi

Taas kerran Susan yllätti Neten hymylemällä ja naurahtamalla.

''Sehän on hyvä uutinen. Saan edes nähdä sinun menevän naimisiin. Kun en ehtinyt nähdä muitten lasten syntymistä ja kasvamista tämän meidän riidan takia'' Susan hymyili.

''Sinun ei tarvitse miettiä rahasta. Me järjestämme teille häät''

---------------

 Niinpä pian olikin Neten ja Thomaksen hääpäivä. Nette oli vielä valmistautumassa äitinsä avustuksella, nyt kun he viimein saivat riitansa selvitettyä.

 Tällä välin pieni lähipiiriristä kostuva hääväki odotti innoissaan häiden alkua. Myöskin Arthur ja tytöt olivat innoissaan. Olivathan he saaneet isovanhempansa ja tätinsä takaisin.

Viimein Nette saapui alttarille vaihtamaan sormuksia sanomaan 'tahdon'.

-----------------

 Jonkin ajan kuluttua häistä Arthur jätti kodin taakseen ja lähti yliopistoon rakasta musiikkia unohtamatta. Kampukselta löyty monen moista soitinta joita kokeilla ja joilla laajentaa musiikki innostustaan.

Musiikin avulla hän löysi myös Emilyn, joka oli soittanut pianoa jo kahdeksan vuotiaasta saakka.

 Sillä välin kotona Sophie jätti lapsuudeen taakseen ja astui isompiin kenkiin vanhetessaan teiniksi.

 Laatuaika perheen kanssa ei jäänyt mihinkään vaikka ikää karttuikin. Varsinkin tanssiminen oli isän ja tyttären yhteinen ajanviete.

 Sophie ei kylläkään halunnut tuhlata aikaa kotona kyyhöttäen, vaan lähti mitä pikimmiten veljensä perässä yliopistoon.

 Sophie jatkoi jo lapsuudesta rakasta maalamista ja pääsi taitojensa avulla kampuksen MeTaiteilijat- kerhoon, johon pääsi vain kaikkein parhaimmat.

 Myöskin Arthurin ja Sophien sisko Ann-Mariekin oli jo kasvanut teiniksi, ja kävi usein kampuksella kyläilemässä sisarusten luona.

 Arthur vietti aina vaan enemmän aikaa Emilyn kanssa joko pitämällä hauskaa...

 Tai osoittamalla rakkauttaan erilaisilla suudelmilla.

 Välillä se oli niin imelää ettei Sophie voinut katsoa veljensä ja Emilyn hempeilyä.

 Tämän takia Sophie tunti itsensä yksinäiseksi, ja tuli maininneeksi tästä Emilylle runsaiden kyyneleiden kera.

 Emily päätti toimia, ja pyysi Arthuria järjestämään Emilyn veljen Jayn Emilyn seuraksi.

 Arthurin ja Emilyn suunnitelma sujuikin paremmin kuin he olivat odottaneet.

 Sillä pian Sopie ja Jay olivat pahempia kuin Arthur ja Emily.

 Pian kuitenkin Arthur ja Emily menivät naimisiin pienillä menoilla kampuksella, jolloin Arthur muutti samaan osakuntaan jossa Emily oli.

 Pariskuntaa yhdisti yhä musiikki, jota he harrastivat yhdessä joka päivä. Emily pianon äärellä...

 Ja Arthur rumpujen äärellä.

 Sophie ja Jay päättivät mennä salaa kihloihin, mutta häitä saisi odottaa ainakin yliopiston loppuun.

 Myöskin Ann-Marie oli löytänyt itselleen poikaystävän. Hän ja Tom olivat tavanneet niinkin romanttisesti kuin kirjaimillisesti törmäämällä koulussa, ja ovat nyt olleet yhdessä puoli vuotta.

Mutta mihin kaikki johtikaan?

To be continued...

----------------

Tämä osa oli hieman johdattelua tulevalle (ja jotta saisin sims ajan kulumaan), tai sellainen 'tapahtui täälä välin'- osa. Niin kuin aijemmin sanoin, tälle välille ei ollut mitään suunniteltuna, tai en enää muista, mitä olin suunnitellut. Enkä oikeastaan keksi lapsilla koskaan mitään sen erikoisempaa juonta T__T

Mutta jos tämä tarina alkaisi taas tästä rullaamaan! Kunhan saisin parin osan kuvat valittua ja kirjoitettua, voisin varmaan päästä taas pelaamaan tällä perheellä ! Jeeh~

Kommentia?